KOULUARKEA NUUNUUN JA YSTÄVIEN SILMIN Nyt minä kerron teille arjesta Outa-kotikonnussa. Koulupäivän aikana imurimme nimeltä Nuunuu tarkkailee lapsia ja mitä ne tekee. Välillä Nuunuu saa tulla nuuhkimaan lapsia ja töitä ja saa rälläillä ympäri kotikontua. Mutta välillä Nuunuu nukahtaa ja se ei herää ennen kunnon torkkuja. Nuunuun lempipuuha on tarkkailla lapsia. Nuunuu pitää lapsista mutta Nuunuu on myös nähnyt kiusaamista. Nuunuun tärkein työ on pitää paikat siistinä. Nuunuu pitää työstään. Mutta joskus Nuunuu tulee täyteen ja hänen pitää käydä tyhjentämässä säiliö. Nuunuulla on myös ystäviä. Hänen paras ystävä on Samsung, se on hänen vieressään. Ja muissa kotikonnuissa on muut imurit hänen ystäviään. Ja yöllä ystävykset tapaavat toisiaan. He leikkivät ja syövät yhdessä. Tärkeintä on se, että heillä on hauskaa. Mutta välillä joku voi mennä rikki ja korjaus voi kestää aamuun asti. Ennen sitä ei voi tehdä mitään. Iltaisin Nuunuu herää maailmaan ja laittaa aurinkolasit silmilleen ja sitten Nuunuusta tulee agentti, joka sotkee, vaikka onkin imuri. Tänään kolmella oppilaalla oli kadonnut ympäristötiedon kirjat, mutta sitten minulla välähti, Nuunuu on kaiken takana, arvelin minä. Sitten minä näin kun Nuunuu iski minulle silmää ja minä säikähdin ja sanoin sen parhaalle kaverilleni. Ja silloin tunnin jälkeen me kutitimme Nuunuuta ja se alkoi nauramaan. Nuunullakin on teille asiaa. Hän on kinunnut puheenvuoroa jo tarpeeksi pitkään. Nyt hän kertoo teille. NuuNuu: Hei. Olen Nuu Nuu. Minä olen imuri. Minä olen viihtynyt täällä aika hyvin. Olen ollut täällä kahdeksan kuukautta. Minä näin kun 4A voitti hienon pokaalin Metsoliigassa. Olen tutustunut moniin tyyppeihin kutein raheihin, istuintyynyihin, telkkariin, pöytiin ja tuoleihin. Kun ihmiset siivoavat minulla, ne heiluttavat minua ja minulla menee pää pyörälle. Mutta siitä minä saan ruokaa. Yleensä minä vain katson heidän oppituntejaan, ne ovat olleet aika kivoja. Olen kuullut, kun opettajat ja oppilaat ovat suunnitelleet kaikkia juhlia ja muita kivoja asioita. Nyt minä kerron teille vähän mitä täällä oikein tapahtui eilen illalla. Oli aivan hiljaista. Lähdin vaeltamaan ympäri pajaa ja pirttiä. Olin kuullut kuinka opettajat ja oppilaat olivat suunnitelleet koulun blogia. Se kuulosti mielenkiintoiselta. He suunnittelivat minulle omia tarinoita, mutta sillä aikaa minä söin roskia. Eilen minä juttelin herra Samsungin kanssa. Hän on tosi kiva. Hän kertoi minulle asioita oppilaista, mitä hän näkee keskeltä pirttiä. Toissapäivänä minä seurasin hurjan vauhdikasta päivää. Voi ei! Silloin sattui suuri katastrofi. Nimittäin kun koulu alkoi, näin kuinka Laura, Jaakko ja Mira toivat Metsoliigan pokaalin hyllyn päälle. Kun he jättivät pokaalin rauhaan, menin katsomaan sitä. Nousin rahille mutta juuri kun olin saanut sen käsiini, minä horjahdin ja kaaduin maahan ja kuului valtava rysähdys. Katsoin mistä rysähdys tuli…Siitä pokaalista! Voi ei! Se oli kauheinta! Äkkiä löysin liimapuikot, otin yhden ja aloin liimata sirpaleita yhteen. Se oli todella vaikeaa, mutta pian se oli koottu. Nostin sen varovasti takaisin ja huristin takaisin paikalleni. Laura tuli nyt yksin takaisin. APUA! Aloin hermostua. Hikipisarat vain valuivat. Nytkö Laura huomaisi, mutta huokaisin helpotuksesta. Se ei koskenutkaan pokaaliin. Nyt Laura kääntyi pois minusta ja aurinko paistoi pokaaliin ja rikkinäiset sirpaleet vain loistivat. Jos nyt Laura kääntyy…olen pulassa. Huh! Aurinko meni piiloon! Ei, ei nyt oppilaita! Eli oppilaat + meteli + valo = katastrofi! Miksi aina juuri minulle sattuu kaikki vahingot?? Ei anteeksi, nyt liikaa draamaa on tullut tähän. No joo, maanantai on viikon hirvein päivä. Aina! Nyt annan puheenvuoron pokaalille itselleen. Pokaali: Hei. Minä olen 4A:n pokaali. On keskiviikko, nukuin päivän ja heräsin iltapäivällä. Minulla on hyvin särkynyt olo, koska Nuunuu tipautti minut, mutta kyllä minä tästä selviän. Mutta nyt kerron jotain itsestäni. Osaan esimerkiksi soittaa poliiseille, jos vaikka varkaita tulee. Opettajat ja oppilaat ovat ihmetelleet mihin tavaroita katoillee. Todellisuudessa ne ovat minun sisällä. Minut nostettiin ilmaan 4A: n voittaessa ja se tuntui todella hurjalta. Joukkueen kapteeni sanoi minua painavaksi. Mutta, tietäisittepä vain, mitä kaikkea täällä iltaisin tapahtuu. Kun opettajat ja lapset lähtevät kotiin, yleensä kello viisi, valot sammuvat ja on aivan hiljaista….SILLOIN KOKO KOTIKONTU HERÄÄ HENKIIN… Nyt Nuunuu haluaa taas jatkaa tarinaa. Nuunuu: Pajassa on aina sotkua, joten ajattelin mennä siivoamaan oppilaiden jäljet, kun eivät itse jaksa. Pistin sairaan nopeet lasit päähän, niin ei mene ikä ja terveys. Illalla sitten rällätään sairaan nopeet päässä. Kuulin samalla yhden oppilaan sanovan: ”Hiljaa, Nuunuu nukkuu, mennään kutittamaan Nuunuuta!” ”Hei älkää kutittako minua!” Ok, sanoivat oppilaat ja jättivät minut rauhaan. ”Samsung!” – ”No mitä?” Kysyy Samsung väsyneenä. ”Voisin käydä hakemassa kaverit toisesta kotikonnusta, niilläkin on sairaan nopeet lasit?” ”Ok, käy vain hakemassa,” Samsung vastaa. Tultuani takaisin imurikavereideni kanssa, näin jotakin merkillistä koulun Murkinassa. Istuintyynyt olivat sillä aikaa avanneet silmänsä ja laittaneet valot päälle ja alkaneet leikkiä. Ja no, kaikkihan tietävät, että leikkimisestä tulee sotkua. Istuintyynyt ovat kovia sotkemaan, koska se on niiden lempipuuhaa. Istuintyynyt olivat marssineet ruokalaan ja levittäneet kaikki ruokalan tuolit. Kun tuolit olivat maassa, istuintyynyt menivät keittolan puolelle ja huomasivat jätesäkin. Kaikkihan tietää, että aina kun on roskia tarjolla, voi sotkea. Kului minuutti ja kaikki roskat olivat levinneet ruokalaan. Juuri sillä hetkellä meidän imurijoukkomme kulki ohitse! Mitä täällä on tapahtunut?! Me pysähdyimme katsomaan. Syömään! Me huusimme ja syöksyimme innoissaan roskien kimppuun. Aika kului todella nopeasti rälläillen ja ruokaa mässäillen. Kello oli jo 6.30 aamulla ja keittolantädit tulivat. Ja niin me kiirehdimme nopeasti omiin kotikontuihimme. Istuintyynyt sen sijaan olivat todella hitaita pomppimaan paikalta. Kun ovi oli aukeamassa, istuintyynyt loikkasivat juuri jääkaappiin, mutta onneksi keittolantädiltä oli jäänyt avaimet kotiin. Hän lähti hakemaan avaimia. Sillä välin istuintyynyt pomppivat Outa-kotikontuun ja sen jälkeen kaikki nelosluokkalaiset tulivat kouluun. Tällaista on meidän arkemme! Hyvää kesälomaa teille oppilaat! t: Outan kirjailijat Aapo Saren, Aleksi Taskila, Venla Tervo, Riina Vaara, Enni Aakko, Salla Seppänen, Julia Tapio
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorWrite something about yourself. No need to be fancy, just an overview. Archives
April 2018
Categories |